Lentäjäksi Ilmavoimiin?

Johannes tiedusteli miten kutsuntoihin täytyy valmistautua ja mitä kaikkea kannattaa treenata ennen Lentoreserviupseerikurssin (LENTORUK) valintakokeita?

Ensinnäkin on syytä muistuttaa, että LENTORUK on ainoa väylä päästä hävittäjälentäjäksi. Toisin sanoen, jos hävittäjälentäjäksi halajaa, on aivan ensiksi päästävät LENTORUK:lle. Hakijoita kurssille on ymmärrettävästi paljon, mutta joka vuosi pieni määrä nuoria miehiä ja naisia pääsee kurssille. Eli ensimmäinen asia on olla välittämättä mitä muut omista mahdollisuuksista ajattelevat ja uskoa – tai edes toivoa – että pääsee testeihin ja niistä hyväksytysti läpi. Ilmavoimat ei siis ole valinnoilla seulomassa hakijan koulukavereita tai -kiusaajia – vaan nimenomaan hakijaa itseään!

Pelkästään se, että kutsunnoissa kertoo kiinnostuksestaan LENTORUK:lle ei avaa tietä lentäjäksi. LENTORUK on erikoiskoulutusta ja muiden erikoiskoulutusten (esim. sukeltajakurssi, ilmavoimien johtamisjärjestelmäkurssi, laskuvarjojääkärikurssi ja erikoisrajajääkärikurssi) tavoin se on palveluspaikka, johon tulee erikseen hakea vapaaehtoisena. Hyvää perustietoa LENTORUK:lle hakeutumisesta löytyy sivulta www.intti.fi/lentajat.

LENTORUK:lle hakeutumisessa ei kannata välttämättä aina edes odottaa kutsuntoihin asti. Esimerkiksi tänä vuonna LENTORUK:n hakuaika päättyy jo 15.10.2023, jolloin koko ikäluokka ei ole vielä edes ollut kutsunnoissa. Ehkä vielä merkittävämpi asia on, että LENTORUK:lle ei voi pyrkiä, jos varusmiespalvelus on jo aloitettu. LENTORUK:lle pitää siis päästä ennen kuin kutsunnoissa määrätty palvelus alkaa. Jos olet hakeutumassa LENTORUK:lle ja näyttää siltä, että kutsunnoissa määrätty palvelukseenastumispäivä on ennen seuraavan LENTORUK:n aloitusta, kannattaa hakea lykkäystä ja siten pitää LENTORUK:n ovi auki. Lykkäystä haetaan omasta aluetoimistosta. Oman aluetoimistosi löydät täältä: https://puolustusvoimat.fi/aluetoimistot/loyda-aluetoimistosi

LENTORUK:n valintaprosessissa hakijoiden soveltuvuutta arvioidaan hyvin moniammatillisesti ja monipuolisesti.  Valintoja ohjaavat tarkat normit, joiden tarkoituksena on taata kaikkien hakijoiden yhdenvertainen ja tasapuolinen kohtelu. Varsinaisiin LENTORUK:n testeihin valmistautuminen on kohtalaisen suoraviivaista. Yleiset pääsyvaatimukset ovat:

• hyvä terveydentila, palveluskelpoisuusluokka A
• hyvä fyysinen kunto ja normaali verenpaine
• yleinen uimataito (kykenee uimaan pysähtymättä 200 metriä)
• hakijan tulee olla suomalaisen ylioppilastutkinnon suorittanut tai vähintään kolmevuotisen ammatillisen tutkinnon suorittanut tai muuten korkeakoulukelpoinen (lukion/3-vuotisen ammattikoulun viimeisellä luokalla opiskeleva voi hakeutua kurssille, mikäli hän täyttää em. kriteerit ennen palveluksen aloittamista)
• kouluarvosanojen riittävä pistemäärä
• vähintään 18-vuotias kurssin alkaessa, enintään 22-vuotias kurssin alkamisvuonna
• hakenut lentoreserviupseerikurssille enintään kaksi kertaa aiemmin 
• varusmiespalvelus ei saa olla aloitettuna ennen kurssin alkua
• Suomen kansalaisuus ja riittävä suomen kielen hallinta
• ei voimakkaasti oireilevia allergioita
  fysiologiset mitat:
  • paino 47—97 kg
  • istumapituus 78–100 cm ja reiden pituus 53—67 cm (mitataan valintojen aikana erityisellä mittalaitteella)
• näkö:
  • 0.5 ilman laseja ja laseilla 1.0
  • silmälasien vahvuus enintään +2.5 – -1.5 diopteria
  • virheetön värinäkö
  • leikkauksilla korjattu näkö ei ole sallittu

Lihaskunnon osalta testeihin kuuluu vauhditon pituus, vatsalihastesti ja etunojapunnerrukset. Lisäksi testeissä suoritetaan ergometritesti, jossa testattavan on kyettävä polkemaa kuntopyörällä lisättäessä kuormaa pienin portain minuutin välein. Ergometritestin vähimmäisvaatimustaso on 3,45W/kg. Ergometritestissä käytettävä kuormitus perustuu siis hakijan painoon, joten testin suorittaminen kesken ankaran massakauden ei ainakaan helpota testin suorittamista. Kannattaa myös muistaa, että kuntopyörä vaatii lajinomaista kestävyyttä. Vaikka hengitys ja verenkiertoelimistö olisivat kuinka hyvässä kunnossa tahansa, voi pyöräily osoittautua pitkänmatkan juoksijalle hyvinkin hankalaksi. Kannattaa siis pyöräillä.

Psykologisissa testeissä arvioidaan muun muassa hakijan päättelykykyä, yleisälykkyyttä, avaruudellista työmuistia, avaruudellista hahmotuskykyä, havaintonopeutta ja –tarkkuutta, tarkkaavaisuuden ylläpitoa, monitehtäväsuoritusta ja psykomotoriikka. Lisäksi arvioidaan hakijan persoonallisuutta ja motivaatioita. Näihin liittyen testataan paineensietokykyä (stressinsietoa, jännittämistä), toimintatyyliä (vastuuntuntoa, huolellisuutta, järjestelmällisyyttä, joustavuutta), vuorovaikutusvalmiuksia (ryhmätyöskentelyä, assertiivisuutta), johtamisvalmiuksia (päätöksentekokykyä, sosiaalista rohkeutta), sekä motivaatiota (suoriutumista, kiinnostusta ilmailua kohtaan ja johtamista).

Lentäjiksi halutaan nuhteettomia Suomen kansalaisia. Kannattaa siis omalla käytöksellään varmistaa, että oma nimi ja sosiaaliturvatunnus ei löydy negatiivisessa valossa poliisin arkistoista. Kun kaikki edellä mainitut perusasiat on hoidettu, kannattaa vielä kysyä itseltään haluaako ihan oikeasti LENTORUK:lle ja myöhemmin ehkä lentämään hävittäjää. Maailmassa on nimittäin paljon helpompiakin duuneja. Hienompia duuneja ei kuitenkaan ole.

LENTORUK:lle pääsevän ei tietenkään odoteta olevan valmis hävittäjälentäjä. Sellaisiakin joskus kurssille hakeutuu, mutta heidän lentäjäuransa ei ole kovin pitkä. Kannattaa kuitenkin olla valmis osoittamaan kiinnostusta hävittäjälentämiseen. Hakijan ei odoteta osaavan piirtää Hornetin E-M diagrammia, mutta hakijan kannalta ei haittaa, jos vaikka pystyy luettelemaan kaikki HX-kandidaatit ja niiden keskeisimmät erot. Omassa vastauksessa kannattaa ehkä pitää F-35 Lightning II:a varsin kelvollisena hävittäjänä.

Hakijan kannattaa myös pyrkiä muodostamaan realistinen kuva hävittäjälentäjän työstä. Kuvan muodostamisen voi aloittaa vaikka lukemalla kirjan ’Hornet-lentäjä’. Tässä kohtaa voin luvata, että jokainen tämän blogin innoittamana LENTORUK:lle päässyt saa omaan kirjaansa omistuskirjoituksen J

LENTORUK:n valintakokeisiin pääsyn jälkeen kaikki onkin omalla tavallaan aika helppoa. Hakijan pitää (ja kannattaa) olla oma itsensä ja katsoa mihin se riittää. Todennäköisesti huonoin neuvo on käyttäytyä tavalla, jonka luulee auttavan valintakokeissa – mutta joka ei edusta omaa itseään. Valintakokeet on rakennettu siten, että valheellisen kuvan itsestään antavan jäävät 100% varmasti kiinni. Koska hävittäjälentäjiksi halutaan rehellisiä nuoria miehiä ja naisia, testeissä huijaaminen ei ole hyvä idea.

Kaikilla meistä ei ole hävittäjälentäjältä vaadittavia ominaisuuksia. Itse asiassa aika harvalla on, joten karsiutumista ei kannata murehtia kovin paljoa. Monilla muilla elämän alueilla menestyäkseen tarvitaan ominaisuuksia, joita hävittäjälentäjillä ei ole. Niihin kannattaa tarttua. Joskus käy kuitenkin niin, että hakijalla on kaikki hävittäjälentäjältä vaadittavat ominaisuudet, mutta paikka LENTORUK:lla ei silti aukea. Silloin pitää määrätietoisesti parantaa edellä mainittuja lähtökohtia ja hakea rohkeasti uudestaan (kurssille voi hakea enintään kolme kertaa). Haettaessa kurssille uudestaan täytyy muistaa varmistaa, että lykkäystä niin sanottuun normaaliin palvelukseen on haettu riittävästi.

Kannustan Johannesta ja kaikkia muita nuori rohkeasti lähettämään hakupaperinsa. LENTORUK:lle hakemalla ei voi menettää mitään, mutta hakemalla voi päästä kokemaan jotain aivan ainutkertaista: joko vain LENTORUK:lla tai tähtien ollessa kohdallaan Hornetin tai F-35:n ohjaamossa.

Kuvassa Lentoreserviupseerikurssin lento-oppilas lentovarusteissaan. Huomaa arvomerkin paikalla oleva Ankkalaivueen tunnus. Ankkamerkistä kerrotaan mm. Hornet-kirjassa.

Credit: Timo Rischer/Ruotuväki