You can be my wingman any time

Simo kysyi nettisivullani, olenko koskaan noussut tai laskeutunut lentotukialukselta. Helppo vastaus: en ole. Mutta yksi suomalainen on tehnyt molemmat.

Kapteeni Juha ”Stallion” Järvinen on ainoa suomalainen, joka on laskeutunut lentotukialukselle ja tehnyt sieltä katapulttistartin, eli lentoonlähdön. Olen Juhalle tästä aidosti kateellinen ja olen harkinnut väittäväni itse tehneeni nämä molemmat sankariteot. Saattaa olla, että joskus jonain heikkona hetkenä näin teenkin.

Lentotukialus on periaatteessa kiitotie, joka on rakennettu Silja Serenaden katolle.  Lentotukialukselle saapuminen on kuitenkin jotain muuta kuin nopea olut terminaalin ylihintaisessa baarissa ja laivaan noustessa otettu valokuva jonkun hylkeeksi pukeutuneen turkulaisen biokemian opiskelijan kainalossa.

Joidenkin mielestä lentokoneella laskeutuminen on jo lähtökohtaisesti hankalaa. Lentotukialukselle laskeutuminen on kuitenkin normaaliin laskeutumiseen nähden monin kerroin kinkkisempää. Lentokoneella laskeuduttaessa huomioidaan mahdollinen sivutuuli ottamalla niin sanottua tuulikorjausta. Tuulikorjaus tarkoittaa koneen pituusakselin kääntämistä tuulen suuntaan siten, että sivutuulella koneen nokka näyttää tuulikorjauksen verran tuulta kohti, mutta kone itsessään lentää kiitotien suuntaisesti. Hyvä lähtökohta laskeuduttaessa. Vaikka maan päälle laskeuduttaessa maa pyörii päiväntasaajalla yli äänen nopeudella, laskeutuvan koneen näkökulmasta maassa oleva kiitotie on aina paikallaan. Lentotukialukselle laskeuduttaessa ”maa” liikkuu sivusuuntaan tuulen mukana sivulle. Tämän lisäksi kiitotie liikkuu eteenpäin aluksen kulkunopeuden mukaisesti ja nousee samalla aaltojen mukana ylös ja alas. Nouseva ja laskeva, sekä muutenkin labiili kiitotie on lentäjän näkökulmasta kohtalaisen hankala pala purtavaksi. Kiitotie siis ikään kuin karkaa jatkuvasti ohjaajan edestä. Jos tämä tuntuu helpolta, yhtälöön voi lisätä matalan pilven, huonon näkyvyyden, yön ja vähäisen polttoaineen. Unohtamatta sitä, että lähin varakenttä voi olla tuhansien kilometrien päässä. Ensimmäinen yritys laskeutua voi siis olla myös viimeinen.  Näissä olosuhteissa lentotukialukselle laskeutuminen on sitä, mistä reality ohjelmat varoittavat sanomalla ”don’t try this at home”

Stallion on erittäin pitkälle koulutettu Hornet lentäjä, joka on toiminut myös Yhdysvaltojen merijalkaväessä Hornet lennonopettajana.. Silti häneltä kesti pari kuukautta kouluttautua laskeutumaan lentotukialukselle. Koulutus sisälsi teoriaopintoja, yhdeksän lentoa simulaattorilla ja 26 lentoa Hornetilla.

Tukialukselta operointi on varmaankin uljainta mitä hävittäjälentäjä voi tehdä. Yhdysvalloissa vain Merijalkaväki ja Merivoimat operoivat tukialuksilta. Merivoimat ei ehkä siksikään kutsu lentäjiään nimellä ”pilot” vaan ”aviator”. Ehkä siis Stallion onkin Suomen ainoa Hornet aviaattori.

Kuvassa Stallion ja kapteeni Michael Humiston USS Abraham Lincoln lentotukialuksen kannella ensimmäisen suomalaisen tekemän tukialuslaskun jälkeen (credit: U.S. Navy/Mass Communication Specialist 1st Class Brian M. Wilbur).