Rami kysyi aika monta kysymystä liittyen tunnistuslentoihin – esim. mitä tapahtuu, jos tunnistettava kone ampuukin Hornetia?
Ilmavoimat säätelee jatkuvasti valmiuttaan ja jossain päin Suomea on vuorokauden jokaisena tuntina ja vuoden jokaisena päivänä tarvittava määrä hävittäjiä ja henkilökuntaa päivystämässä. Jos Suomen ilmatilaa loukataan tai Suomen lähialueen kansainvälisessä ilmatilassa on poikkeuksellista toimintaa, ilmaan lähetetään päivystyslentokone tai –koneita. Hävittäjät ovat aina aseistettuja ja ohjaajilla on mukanaan päivystystoimintaa varten erityiset kamerat.
Kun päivystyskoneen ohjaaja saa hälytyksen, on ilmassa aina toiveikasta odotusta. Vaikka siis isossa kuvassa kukaan ei toivo ilmatilaloukkauksia tai muitakaan selkkauksia, on päivystävä ohjaajakin vain lentäjä – ja lentäjä toivoo aina saavansa keikan. Hälytykseen liittyy aina myös tiettyä jännitystä, koska päivystäjä ei aina etukäteen tiedä minne päin Suomea lento suuntautuu tai mitä lennolla tulee tapahtumaan.
Päivystyskoneet on valmisteltu etukäteen niin, että niillä voidaan tehdä lentoonlähtö erittäin nopeasti. Päivystykoneilla on myös etuoikeus muuhun lentoliikenteeseen nähden, joten ne eivät esimerkiksi joudu odottamaan lentoonlähtövuoroaan Finnairin tai Lufthansan reittikoneen takana. Päivystyskonetta eivät koske myöskään normaalit nopeusrajoitukset. Eli tarvittaessa saa lentää niin kovaa kuin koneella pääsee (ks. blogi: Yliäänivallin rikkominen).
Lentoonlähdön jälkeen päivystyskone lentää ”tarkoituksenmukaisella” nopeudella ja korkeudella sellaiseen paikkaan, josta se voi hakeutua tunnistettavan koneen, eli maalin, lähelle. Joskus halutaan vain näyttää, että maali on havaittu ja että hävittäjä on ilmassa. Tällöin saattaa riittää, että maaliin säilytetään huomattavan suuri etäisyys. Joskus taas maali halutaan valokuvata, jolloin lennetään maalin siivelle, eli paikkaan, josta tunnistaminen ja maalin lentoon puuttuminen on mahdollista. Maali pyritään valokuvaamaan ja siitä kerätään kaikki sellainen tieto, joka ei selviä esimerkiksi maalin lentosuunnitelmasta (jos sellaista on edes tehty) tai maasijoitteisten tutkien tutkaseurannasta.
Maali ei aina edes tiedä joutuneensa tunnistetuksi. Joskus tunnistuskoneen on kuitenkin tarkoituksenmukaista tehdä läsnäolonsa maalikoneelle hyvin selväksi. Näin toimitaan esimerkiksi tilanteissa, joissa halutaan jostain syystä ”heiluttaa Suomen lippua” tai maalin lentoon halutaan puuttua. Maalille näyttäydytään ja sen lentoon puututaan lentämällä maalin rinnalla, ohjaamon vasemmalla puolella. Näin siksi, että isommissa koneissa koneen kapteeni istuu aina ohjaamon vasemman puoleisella jakkaralla. Yöllä tunnistuspaikka on kuitenkin koneen oikealla puolella. Tämä johtuu siitä, että Hornetin tunnistusvalonheitin on Hornetin rungon vasemmalla puolella.
Osa maaleista ei reagoi tunnistamiseen millään tavalla. Jotkin maalit kuitenkin vaikeuttavat tunnistamista esimerkiksi kaartamalla kohti tunnistajaa. Jos tunnistettavana on useiden koneiden osasto, saattavat maalit omalla liikehtelyllään vaikeuttaa tai estää joidenkin osaston koneiden tunnistamista lentämällä esimerkiksi tunnistettavan maalin ja tunnistajan väliin.
Joskus maali ainoastaan valokuvataan, mutta joskus maalin lentoon joudutaan myös puuttumaan. Lentoon puututaan ensin radiolla (yleisellä hätäjaksolla 121.5 MHz). Jos esimerkiksi venäläinen SU-27 hävittäjä runkonumeroltaan 027 olisi lähestymässä etelästä Suomen ilmatilaa, sille annettaisiin huomautus ilmoittamalla radiolla: ”Russian Sukhoi-27 register number 027. This is Finnish Air Force F-18 on your left side. You are approaching Finnish airspace. Turn right heading 180”. Jos maali ei reagoisi huomautukseen, sille annettaisiin näkömerkki siltä varalta, että maalin radiot olisivat epäkunnossa. Tunnistaja antaa näkömerkin vaaputtamalla konetta ja aloittamalla loivan kaarron siihen suuntaan, johon maalin halutaan kaartavan. Itse kaartaisin aina kohti maalia – en nimittäin halua yhtäkään venäläistä hävittäjää omaan kello kuuteeni – siis taakseni. Jos maali ei reagoisi näkömerkkeihin ja se tulisi Suomen ilmatilaan, sille voitaisiin antaa varoitus ilmoittamalla radiolla: ” ”Russian Sukhoi-27 register number 027. This is Finnish Air Force F-18 on your left side. You are approaching Finnish airspace. Turn right heading 180 or your will be fired at”. Jos maali ei edelleenkään tottelisi tunnistajan käskyä, sille annettaisiin jälleen näkömerkki. Näkömerkkiin liitetään uhkaus aseiden käytöstä. Uhkaaminen voidaan tehdä esimerkiksi heittämällä ilmaan soihtu. Jos maali ei vieläkään tottelisi tunnistajaa, maalia voitaisiin jäädä seuraamaan, se voitaisiin pakottaa laskuun tai se voitaisiin ampua.
Ennen kuin kukaan innostuu liikaa, on varmaankin todettava, että rauhan aikana mitään miehitettyä maalia ei varmaankaan ihan ensimmäiseksi ryhdyttäisi ampumaan. Ilmavoimissa, ja Puolustusvoimissa muutenkin, on käytössä tarkkaan ohjeistetut säännöt voimankäytölle. Voimankäytön säännöissä kerrotaan millä ehdoilla voimaa voidaan käyttää, ketä vastaan ja kuinka paljon. Samainen menettely on käytössä kaikissa länsimaissa, joissa ohjeistuksesta käytetään nimitystä Rules of Engagement (ROE). Yleisen periaatteen mukaisesti tunnistajalla on kuitenkin aina oikeus itsepuolustukseen ja siltä osin itsenäisesti päättää voimankäytöstä. Kun maali on onnellisesti saatu ohjattua oikeaan suuntaan, sille annetaan selvä jatkamaan näkömerkki. Tällöin tunnistaja lentää maalin vasemmalle puolelle ja suorittaa jyrkän nousukaarron maalista poispäin.
Oheisessa kuvassa Hornetista yöllä otettu tunnistuskuva venäläisestä SU-27 hävittäjästä. Sukhoin siiven alla näkyvät AA-10 ja AA-11 ilmataisteluohjukset. Credit: Puolustusvoimat.
Venäläisten hävittäjälentäjien ”ammattimaista” keskustelua suomalaisten Hornet-lentäjien suorittaessa tunnistuksen voit kuunnella täältä: https://www.youtube.com/watch?v=e8GifZ0g2MQ