Viktor tiedusteli, kokevatko hävittäjälentäjät arkielämässä esimerkiksi huvipuistolaitteissa pahoinvointia ja miten siihen sopeudutaan.
Noh, jos puhun omasta puolestani, en ole koskaan oikein ymmärtänyt, mitä hauskaa on istua jossain pyörivässä vimpaimessa. Ja kyllähän sellaisessa voi vähän huonokin olo tulla. Sen sijaan kaikki vuoristoradat ja muut vekottimet, jotka menevät lujaa eteenpäin, ovat varmasti useimpien hävittäjälentäjien mieleen. 😊
Huimaus ja pahoinvointi erityisesti pyörivissä laitteissa johtuvat pitkälti ihmisen fysiologiasta. Sisäkorvassa sijaitsee kolme nesteen täyttämää, toisiinsa nähden noin 90 asteen kulmassa olevaa kaarikäytävää (kuva 1). Ne muodostavat osan tasapainoelimestämme ja havaitsevat pään pyörimisliikkeitä.
Kuva 1. Sisäkorva ja tasapainoelin
Kun pää pyörii, kaarikäytävien neste liikkuu ja taivuttaa siellä olevia aistinsoluja. Näin aivot saavat tiedon liikkeestä. Ongelma syntyy silloin, kun liike muuttuu äkillisesti tai pysähtyy. Silmät ja muu keho havaitsevat uuden tilanteen välittömästi, mutta kaarikäytävien neste voi jatkaa vielä hetken liikettään vanhaan suuntaan. Tällöin eri aistit välittävät aivoille keskenään ristiriitaista tietoa, mikä voi aiheuttaa voimakasta huimausta ja pahoinvointia.
Samanlainen aistiristiriita voi syntyä myös päinvastaisessa tilanteessa. VR-laseja käytettäessä silmät kertovat kehon liikkuvan, vaikka tasapainoelin ilmoittaa, että henkilö on paikallaan. Autossa kirjaa lukiessa tilanne on päinvastainen: keho aistii auton liikkeet, mutta katse on kiinnittynyt paikallaan olevaan kirjaan.
Huimausta ja pahoinvointia voi aiheuttaa myös asentohuimaus. Siinä tasapainoelimen pienet kalkkikiteet eli ”kristallit” irtoavat paikoiltaan ja pääsevät liikkumaan kaarikäytävien nesteessä. Tällöin esimerkiksi pään kääntäminen voi aiheuttaa voimakkaan mutta yleensä lyhytkestoisen huimauksen tunteen.
Hävittäjälentäjät ja taitolentäjät oppivat sietämään tällaisia aistiristiriitoja harjoittelun myötä – ainakin tiettyyn rajaan asti. Täydelliseksi vastustuskyky ei kuitenkaan koskaan kehity.
Opettajana toimivalle lentäjälle voi tulla huono olo tilanteessa, jossa koulutettava lentää pitkäkestoista kaartoa samalla kun opettaja kirjoittaa muistiinpanoja katse alaspäin suunnattuna. Kaarron jatkuessa riittävän pitkään kaarikäytävien neste ehtii rauhoittua, jolloin tasapainoelin alkaa tulkita tilanteen suoraksi vaakalennoksi. Kun opettaja nostaa katseensa ja näkee koneen olevan edelleen voimakkaassa kallistuksessa, syntyy erittäin voimakas ristiriita näköaistin ja tasapainoelimen välille. Tulos voi olla yllättävänkin epämiellyttävä – jopa kokeneelle hävittäjälentäjälle.
Eli kyllä: myös hävittäjälentäjät voivat voida huonosti huvipuistolaitteissa. Fysiologian lakeja ei pääse karkuun kukaan. Harjoittelulla niiden vaikutuksia voidaan kuitenkin oppia sietämään huomattavasti tavallista paremmin.