Petri kysyi, kuinka meluisaa Hornetin ohjaamossa on ja millainen lämmitys Hornetissa on. Hornetin ohjaamossa on aika kova melu. Moottorit pitävät ääntä ja yllättävän paljon melua ohjaamoon syntyy myös avioniikkajärjestelmien tuulettimista. Ohjaajien kypärä suojaa kohtalaisesti lentomelulta. Ohjaajat käyttävätkin lennolla kypärän lisäksi kuulosuojaimia. Yksinkertaisimmillaan kuulosuojaimet olivat eräänlaista pumpulia, josta pyöriteltiin sormilla tulpat. Tällaisia ei tosin ole käytetty enää hetkeen. Pumpulituppo alkoi herkästi painamaan korvaa ja pois otettaessa se saattoi katketa, jolloin korvakäytävään jäi pumpulia. Niitä sitten kaiveltiin joskus pois korvasta lääkärin avustuksella.
Seuraava vaihtoehto oli käyttää normaaleita vaahtomuovisia muovailtavia korvatulppia. Siis niitä, mistä yleensä käytetään yleisnimitystä ”earit”. Ne suojasivat erittäin hyvin melulta, mutta aiheuttivat muita ongelmia. Ensinnäkin ”earit” tukkivat korvakäytävän joskus niin tiiviisti, että ohjaamopaineen vaihdellessa ilmanpaine ei päässyt normaalisti vaihtelemaan korvakäytävässä. Seurauksena oli, että paineen laskiessa ”ear” vetäytyi korvakäytävässä hieman ulospäin ja samalla venytti myös tärykalvoa. Ehkä suurempi ongelma oli kuitenkin se, että kun radion kuulokkeet oli integroitu ohjaajan kypärään, ”earit” olivat kuulokkeiden ja tärykalvon välissä. Näin ne siis samalla estivät varsin tehokkaasti ohjaajaa kuulemasta radioita. Joskus ohjaaja joutuikin tekemään valinnan kuulon suojaamisen ja radioiden kuulemisen välillä. Molemmat olivat huonoja vaihtoehtoja. Ilman kuulon suojaamista lentäminen aiheuttaa kuulon heikkenemistä, mikä on ajan myötä havaittavissa selkeänä kuoppana kuulokäyrässä. Toisaalta radioista on varsin vähän hyötyä, jos niitä ei kuule.
Lopulta ongelmaan löytyi varsin kätevä ratkaisu: ohjaajille rakennettiin kuulosuojaimet, joiden sisään oli asennettuna radioiden kaiutin. Kuulosuojaimien rakentaminen aloitettiin valamalla korvakäytävästä muotti. Korvaan työnnettiin ruiskulla eräänlaista löysää muovailuvahaa, joka vähitellen kovettui. Kun kovettunut vaha vedettiin ulos, oli tuloksena varsin tarkka valumuotti ohjaajan korvakäytävästä. Korvakäytävästä tehty muotti näyttää muuten hieman elefantin kärsältä. Tämän jälkeen muotit lähetettiin Sveitsiin, jossa rakennettiin silikonista juuri ohjaajan korvaan sopiva kuulosuojain. Silikoniin upotettiin radioiden kaiutin, joka oli siis kuulosuojaimen kannalta korvan sisäpuolella ja siten mahdollisti samaan aikaan melulta suojautumisen ja radioiden hyvä kuuluvuuden. Lisäksi silikoniin jätettiin pieni reikä, joka mahdollisti paineen tasaantumisen korvakäytävässä. Insinöörit olivat lisäksi niin käteviä, että silikonisuojaimet leikkasivat taajuusalueesta pois pahimman lentokonemelun, mutta mahdollistivat silti esimerkiksi puheen kuulemisen aivan normaalisti. Kuulosuojaimet toimitettiin pienessä muovisessa salkussa. Erityisen mukavaa oli, että lentokonekäyttöön tarkoitettujen kuulosuojaimien lisäksi ohjaajat saivat käyttönsä myös toiset yksilölliset suojaimet, joissa ei kuitenkaan ollut johdotusta radioille. Nämä ovat osoittautuneet erinomaisiksi kapineiksi esimerkiksi moottoripyöräilyssä. Oheisessa kuvassa näkyy kypärän sivulle kiinnitetty sininen johto. Sen kautta muodostettiin yhteys kuulosuojaimien ja radioiden välille. Sittemmin kuulosuojaimien mallia vaihdettiin – mielestäni huonompaan. Uusien kuulosuojaimien periaate on edelleen samanlainen, mutta korvaan asetettava tulppa on aiempaa kovempaa materiaalia.
Hornetin ohjaamossa ei ole moottoreiden ollessa sammutettuna minkäänlaista ilmastointia. Kuumana kesäpäivänä pitkä odottelu ohjaamossa on hikistä hommaa. Toisaalta käynnistyksen odottelu kuomu avattuna on kovalla pakkasviimalla aiheuttanut monia paleltumia ohjaajien kasvoihin. Ohjaajille on toki tarjolla villahuppuja, mutta en ainakaan itse koskaan pitänyt niitä erityisen miellyttävinä käyttää. Kun moottorit on käynnistetty, Hornetin ECS (Environmental Control System) tuottaa ohjaamoon paineistuksen ja ilmastoinnin. Maassa ilmastointi toimii välttävästi. Ohjaamon saa pakkasellakin lämpimäksi, mutta kesähelteellä ohjaamo on edelleen kuuma. Vasta kun koneella noustaan korkealle, ohjaamon saa oikeasti kylmäksi. Kaksipaikkaisen Hornetin takapenkki on selvästi etupenkkiä kylmempi. Kylminä pakkaspäivinä kaksipaikkaisella Hornetilla opetettaessa (opettaja siis istuu kaksipaikkaisen Hornetin takapenkillä) on joskus parasta laittaa päälle ylimääräinen takki ja kahdet tai ainakin paksummat lentohanskat.
Credit: Ilmavoimat